Nyt on taas aikaa….
Ensimmäinen puolisko matkasta on takana ja näin ollen myös naiset ja lapset ovat poistuneet leiristä.
Näin ollen heti ensimmäinen ilta olikin korkeanpaikan leiri harjoittelu ja sen jälki jomotusta tässä parannellaan toisellakin päivällä vielä.
Tosiaan alkupuoliskon mukana oli suomesta saakka raahattu muonituskomppania, joka tällä kertaa toimi erinomaisesti.
Ruuat oli valmiit silloin kun piti ja suurimmilta ”väärinkäsityksiltä” vältyttiin.
Viimeisenä iltana tytöt oli mukana ”eräilemässä” ja syötiin eräruokaa… eli paistettiin nuotiossa sisäfilettä ja juotiin punaviiniä, jälkiruuaksi nuotiossa lämmitettyjä vaahtokarkkeja, että näinkin kovaa eräilyä…
Hymy alkoi heti tulla kun sai kolmannen lasin punaviiniä…. olihan ne lasit kovin pieniä
ja illalla tottakai pientä rentoutumista…. naisille
Tästä eteenpäin siis joudumme itse valmistamaan ruuan, joten jäniksenvuosi on päättynyt… saakoon pitää rehunsa.
Mutta jos viimevuonna kirosimme korkeaa vedenpintaa, on tänä vuonna saanut kirota kun ei ole vettä.
Alkureissusta nauttisimme hyvistä heittopaikoista ja vielä helpommasta kahlauksesta, mutta kun vettä on vähemmän mitä kalan korkeus on, voi päätellä ettei sitä kalaakaan ui siinä joessa kauhean paljoa.
Mielestäni jotain kertoo se, kun katsomme mökin terassilta paikallista maanviljelijää, joka käytti tilaisuuta hyväkseen ja ajeli traktorilla pitkin joen pohjaa kaivaen virran seulomaa hienoa hiekkaa omaan kärryynsä.
Kyseessä varmaan paikallinen rakennusyrittäjä joka tarvii perustuksiinsa hiekkaa…. muualla sitä kun ei ole.
saa sitä jokea syvennettyä näinkin
Voitte sitten arvata miltä näyttää serkkuhopean naama tästä vesitasosta, vinkkinä voi käyttää greipin ja ihmisen istuinlihaksen sekoitusta.
Tämä siis on tehnyt sen että siinä kun joku toinen odottelisi veden nousua, niin me juoksemme kaikki järvet ja joet läpi pilkkimässä jokaista monttua mutä vain löydämme, vain siksi että voisimme löytää jonkun rautakaudelta jääneen fossiilinraadon.
Matkalla taas 4km patikoinnilla jollekkin montulle pilkkimään…
Mutta, kyllähän se kuparinen rikkoitui tälläkin reissulla, kun piti näyttää vähän mallia miten niitä sinttejä oikeen ongitaan 🙂
Viime krapulainen yö oli antoisa, kun nostetun kalamäärän kappalemäärä oli 14kpl.
Suurimmaksi jäi 49cm harjus.
Samalla jahtasimme useampaakin taimenta, jotka kävi VI##UILEMASSA naaman edessä tekemässä ilmahyppyjä.
Lopputulos oli että loppuyöstä saman 100m pätkällä oli 7 pilkkijää vierekkäin nykimässä sitä yhtä taimenta, joka haistatti kaikille pitkät.
on se komea… ja ihan kiva kalakin
49cm… kalan pituus siis.
Nyt päästään savuharjuksen sekä harjuskeiton makuun, kun tuo köyhäversio kokkikolmosesta yrittää lukea googlesta miten keitetään vettä 🙂
Rennoin mielin voidaan nyt jatkaa kahka kovemmalla tahdilla nykimistä ilman jatkuvaa juoksemista paikasta toiseen.
Muutama päivä vielä jäljellä, joten veikkaukset pystyyn milloin hopeanuoli käyttää heittoverkkoa tai käsikranaattia (se THE taimen puuttuu vielä)
Naihin kuviin ja tunnelmiin…. jatketaan huomenissa lisää…. ja loppuun pakollinen maisemakuva naislukijoille