Huh huh, tarvi pari lepopäivää reissun jälkeen että sai paletin kasaan.
Unohdimme kaikki järvimaisemat ja päätimme pitää tärkeimmän päivän, eli huoltopäivän.
13h ja 3 netflix leffan jälkeen totesimme että nyt on varusteet hyvin huollettu ja nukkumaan, joten antoisa päivä oli.
Kun se titaaninen selkäranka pikku h:lla katkee, niin se katkee kunnolla.
Yllättävää kyllä, jouduin itse repimään tuon selkärangattoman autoon ja käskemään lähtemään viimeisenä päivänä kalaan.
Suunnitelma oli mennä katsomaan maisemia autolla ja siinä samassa hieman kalastaa.
No kostoksi Haimi ajoi ”ihan lähelle jokea” ison järven esutalle vuoristoon, jossa maisemat oli kohdallaan, ainoa vaan että siitä parkkipaikalta oli 3km matkaa joelle tossut sutien kaatosateessa sekä mutavellissä.
Vähän maisemakuvaa tunturijärveltä
Paluusta olikin ihan hieman erimielisyyksiä, koska Haimin mukaan 3km on ihan tollanen verryttelylenkki ja minä kantojuhtana olin jokseenkin eri mieltä.
Siksipä minä oikaisin tielle ja Haimi haki auton…. En vaan ajatellut aivan loppuun reittivalintaa, koska se tullessa oleva polku oli 3km tasaista…. minun valinta oli 1km nousua, joka alkoi suo osuudella….
No siinä sika hikoillessaan jalat vajoten polviin saakka suohon, kävi ajatus että myöntyisin ja kääntyisin takaisin, mutta onneksi järki voitti ja jatkoin kilometrin kallionousun vielä.
Noin kilometrin ja 32 hengitys ja maitohappotauon jälkeen pääsin asvalttitielle, jossa palkitsin itseni pienellä oluella.
Mutta miltä näyttää aika punertava kasvoistaa sekä hiestä märkänä oleva pyylevähkö herrasmies täydessä kumikahluuvarustuksessa istumassa keskellä tunturitietä vapa ojossa juoden kaljaa.
No tätä ihmettelivät ruotsin kansalaisuuden omaavat hyvinkin tiheään tahtiin… sattui se tie meinaan johtamaan johonkin retkikeskukseen tai jotain.
Mutta loppu hyvin ja kaikki jotenkin, sillä lopuksi hovikuskini löysi minut ja pääsin pois alkukantaisen väestön keskuudesta.
Joen ylittävä riippusilta, joka sai meidän eräiliän voimaan heikosti
Haimi oli ollut koko viikon hieman yksinäinen, koska itse en pystynyt alentumaan hänen tasoiseen keskusteluun ja ruotsalaiset ei ymmärtänyt hänen amerikan englantiaan, joten pientä masennusta oli ilmassa.
Mutta viimeiset päivät pelasti reissun, koska kesken kaiken Haimi löysi jonkun koiran, jonka se kaappas meidän kämppään ja yritti myrkyttää sen jollain paikallisella nakilla.
Haimin mielestä koira kärsi sateessa ja sillä oli yksinäistä, näin ollen oli oikeutettua kaapata se omaan kämppään.
Lopuksi Haimi päästi koiran pois ja syykin oli selvä…. Koira yppäsi mersun takapenkille nahkajakkaroiden päälle märkänä…. aiaiai kun koiralle tuli äkkilähtö.
Masennustaan myöhemmin haimi paransi vaihtamalla koiran hevosiin…. ei ollut vaan yhtään kuvauksellista miten hän niiden kanssa leikki…. joku suojelija voisi närkästyä niistä kuvistä, joten ei julkaista.
Haimin oma pikku paikallis karvaturri
sekä hänen pikku ponit, jotka myös tahtoi tulla sisään. tulipa kalastettua hevoshullut lukijakuntaan samalla 🙂
Mutta siis homma tuli pakettiin ja Haimin neuroottisen siivoamisen jälkeen oli ajankohtaista siirtää ajatukset kotimatkalle.
Tosiaan neuroottinen hanojen kiillottaminen kesti 4h ja päättyi vasta keskiyönä, joten aikaa nukkumiseen olisi jäänyt 3h.
Päätimme kuitenkin lähteä matkaan samantien, kun emme olleet vielä yliväsyneitä ja nukkua sitten satamassa sen 3h ja jatkaa sikeitä laivassa.
Tämä tarkoitti sitä, että paluumatka muuttui suorittamiseksi ja keskinopeus 150km/h jotta olisi pari minuuttia enemmän aikaa nukkua. Mutta…. kaksi miestä ei muuten autossa nuku samaan aikaan ja valitettavasti tuo suorittaja voitti tämän kerran.
Haimi jätti auton satamaan hiekka kentälle ja nukahti 2min kuluttua auton sammumisesta.
Siitä 15 minuuttia ja aurinko paistoi täysillä.
Ikkunoita ei tietenkään voinut avata, jottei itikat täytä autoa.
Siispä Kuskin nukkuessa minä siirryin katsomaan tabletilta leffoja ja kun tuli kuuma niin otin housut pois ja nostin paitaa tuulettaakseni.
Väitti ettei ollut välttämättä ihanin herätys kun huomaa itseltään valuvan kuolaa suusta ja vieressä röhnättää hikinen valkovalas peltiboxerit vakoon vedettynä katsoen jotain älytötnä teinipornokomediaa. Samaa yhtälöä oli luultavammin ihmetellyt n.45 karavaanariakin, joiden keskelle tosiaan oltiin pysäköity aamuyöllä.
Onneksi kosto oli suloinen laivassa, jonne hyttiin päästyäni aloitin konsertoinnin niin että haimi sai etsiä rauhaansa muualta.
Mutta… mielenkiintoista on se että jos olet 10 päivää reissussa ja on sovittu tietty päivä että palataan…. kun kello on yli puolen päivän niin muiden mielestä olet jo myöhässä kotiin palaamiselta. Ja 20h kotimatkan jälkeen keksi ja tee keittiönpäydän ääressä jutustellen on kohtuulisen loppupäässä mieliteoista kotiin palatessaan.
Yhteenvetona voitaisiin pitää että paska paikka, paska sää, paska seura ja paska reissu…. Mutta pitäähän tuo tehdän ensi vuonna uudestaan, josko nuo kohdat muutuisi paremmaksi ja kalaakin tulisi.
Vaikka molemmat vetivät henkilökohtaiset harjuennätykset ja minä taimen ennätyksen…. Ksoka kenellekkään ei jäänyt epäselväksi kumpi voitti sisäisen kilpailsarjan….
Isoin taimen, taimen määrä ja harjusmäärä sekä kokonaiskalamäärä….
Mutta loppuliukuihin palataan myöhemmin tarvittaessa