Noniin, se on toinen päivä pulkass ja kolmannestakin on meidän kannalta puolet mennyt… ja tulosta on.
Vaativien siirtymätaipaleiden jälkeen osaa arvostaa pientä hetkeä pulssin laskeutuessa ystävämme Sandelsin kanssa… puhutaan kuitenkin tunturien ylittämisestä sekä pitkien jokitaipaleiden ylittämisestä rinkka selässä.
Kaikki voisi olla näin, mutta onneksi olemme valinneet paikat, johon saa auton enintään 25m etäisyydelle, jottei ole pitkämatka santsata täsä mainittua sandelssia :coolsmile:
Mutta se tärkein… Taimen tili on avattu molemmilla!
Itse vedin tietysti 2,7 unssia painavan taimenen, josta kuva liitteenä, kun taas Haima omien puheiden mukaan sai jonkun 40 grammaa painavan yksilön…. mutta tili auki kuitenkin.
Toisaalta, siinä onkin sitten kaikki mitä puoleentoista vuorokauteen on tullut… vaikka perniöläinen tietotoimisto sähkettää että kaikki hurrit vetää koko ajan sataa kappaletta kalaa illassa ylös, siis PER SVEDU!!!
Suuri ja mahtana, usean unssin painoinen TAIMEN! Tätä me tultiin hakemaan 1440 km
Noooh, kala maistui kuitenkin kun saatiin lähi asukkaat iloiseksi meidän savustupöntöstämme, johon taisi vahingossa kaatua vähän enemmän puruja ja se ei perkele lopettanu svuttamistaan sinä iltana…. mutta kala oli hyvää.
Ollaan muutenkin jouduttu nälkää näkemään, koska olot on aika alkukantaiset, tässä kylässä kun ei ole edes Jyrki Sukulan luotsamaan kuppilat kuntoon ruokapaikkaa… siispä ollaan jouduttu grillaamaan nuotiossa naudan ulkofilettä pääasiassa, onhan se sääli.
kuva voi hämätä kokoa, mutta on se 51cm..
Viikon kovin raskain työ oli kun sain puhallettua ilmanojatuolin valmiiksi, ilman että taju lähti vain 2 kertaa hyperventiloiden.
Haimi tykkää kun tuolia kannetaan joka kalastuspätkälle.
On se kova… ja tuolikin kesti
Mutta olemmehan sentään kulttuuri kaupungissa…. tai kylässä.
Jo ennen kuin kylään saavutaan on tien varsilla monta isoa kylttiä jossa mainostetaan kulttuurinähtävyydestä.
Ja onhan se komia…. joka päivä ajamme siitä ohi ja joka päivä siellä on 2-4 ihmistä kumartelemassa ja kaivamassa maata tehden uhrayksia kyseiselle pyhälle toteemille.
Kyseessä on perunavuori, jossa paikalliset kasvattavat perunaa ja yrttejä, voishan sen vaikeemminkin tehdä
Niin ja haimilla on masis… se tajusi just että ollaan oltu 3 päivää reissussa ja tää loppuu kohta. Tullaanhan me jo ensi tiistaina takaisin.
Lähinnä kyse taitaa olla koti-ikävästä pienistä paineista… niin fyysisitä kuin kalan saantiin liittyvistä henkisistä.
Ohan tää vaativa korkeapaikan leiri, josta ei jokainen selviydy koskaan, itse en selviydy tuon matkakumppanin ominaishajuista, koska se varmaan mätäneen sisältäpäin.
Josko viikonlopuksi sitten tunturikalastamaan johonkin istutuslampeen niin alkaa sitä kalaakin tulemaan, meinaan muuten joudun ton kanssa ensivuonna Norjaan…
Käytiin tutustumassa paikalliseen palokuntaan, haimi olisi halunnut liittyä siihen viikoksi ja tehdä jonkun työssäoppimisen siinä samassa palokalastajaksi, mutta ei olla nähty siellä liikkuvan ketään. on siellä ainakin mönkijä…. tosin huonompi kuin Perniössä 🙂
Eräälle kiinteistöpalvelu firmalle hommattiin oppisopimuspaikka täältä. Joella oli mestari metsuri ollut ahkera ja kaatanut laskujen mukaan toista sataa koivua, ainoastaan yksi oli mennyt konkeloon.
Lisäksi oli karsinut ja pätkinyt ne sekä tehny niistä padon.
Vittuilun vuoksi oli vielä kaivanut koloja maahan jonne jalka upposi.
Ei kaikkein ystävällisin, mutta uskoisin siitä olevan ainesta hartaaseen clubiimme.
Eli tervetuloa Kanadanpunaselkämarsun, TSK Lihasiilin joukkoon Kiinteistöpalvelu Majava &kump.
Haimi heräili päikkäreiltä, joten nyt on lähtö iltavuoroon joka on perus perniöläinen 12h.
palataan huomenna uusilla ja yhtä huonoilla jutuilla
Loppuun päivän kaverikuva 🙂 Team TSK kuittaa
Ps. Alkaa se huonokuntoisempikin sahtautumaan jo… tämä kertoo rankkuudesta ja rakkaudesta lajiin.
Kun ei kunto kestä ja pääkin tökkii. Kaikkensa antaneena ja muiden hermot repineenä….